Uusi aika

Sisällysluettelo

• Alkusanat
• Keskustelua vapaudesta ja heräämisestä
• Dialogit
  • Etsijän dialogi
  • Löytäjän dialogi
  • Heräämisen dialogi
• Mietteitä
  • Vapaudesta
  • Tahto ja antautuminen
  • Tietoisen elämän opastusta
  • Herkkyys elämälle
• Teesejä todellisuutta
• Mentorin metodit
• Lopuksi
• Tulenkantajat

Kuuntele elämää!

Elämä on yksinkertaista, me teemme siitä monimutkaista! Elämä on tässä ja nyt, me aina jossain muualla! Kun mieli hiljenee, niin elämä alkaa! Kun sinä häviät, elämä ilmestyy! Ole läsnä elämälle ja avoin mahdolliselle, niin elämä on läsnä sinulle ja mahdollinen tapahtuu.

Ei ole hullu se, joka vapautta haluaa, vaan joka luulee sen ansainneensa.

Ei vapautta saa se, joka sitä kovimmin huutaa, vaan joka sille hiljaisuudessa antautuu. Vapaudessa ei ole mitään sille, joka haluaa olla jotain – vapaus on vapaita varten.

Hiljaisuudesta ja todellisuuden oivaltamisesta

Hiljaisuuteen ei ole tietä, vaan hiljaisuus on tie elämän oivaltamiseen ja elämiseen täytenä.

Kaikki heräämisen vaiheet ja muu siihen liittyvä ovat ilmentymiä hiljaisuudesta, eivätkä siis vaiheita todellisuuden, tietoisuuden ja hiljaisuuden oivaltamiseen. Vaiheet ovat meren aaltoja ja pärskeitä kuten kaikki muukin ilmentymä, mutta hiljaisuus on meri itse.

Hiljaisuus on elää siinä mitä on ja nähdä todellisuus sellaisena kuin se on ja antaa näin kaiken olla sellaisenaan. Ei vastustusta, ei pyrkimystä muuttaa mitään, ei arvostelua.

Hiljaisuuden näkökulmasta ei voi sanoa, että heräämme vapauteen tai todellisuuteen, vaan pitää sanoa, että vapaus ja todellisuus ilmentyvät hiljaisuudesta, kun koemme "sen mitä on" yhä todemmin ja tietoisemmin.

”Me heräämme” sisältää aina oletetun herääjän, että on joku, joka herää. Heräämisessä eli ilmentymisessä on kyse siitä, kuinka todellisuus avautuu yhä selkeämmäksi tietoisuudessamme.

Kun katsomme kaikkea todellisuuden ja hiljaisuuden näkökulmasta, mahdollisen näkökulmasta, niin kaikki vaiheet ja maailmankuvat ovat avautuneen todellisuuden ja hiljaisuuden tuottamia kokemuksia ja tulkintoja, aivan kuten sisäistetty ajatus on tiedon ilmentymä. Ilman todellisuuden avautumista hiljaisuudessa ei mitään uutta ilmene.

Miksi uudessa ajassa kaikki on aina hyvin?

Kun se miksi itseämme luulemme muuttuu jatkuvasti muuttuvasta pysyvään tietoisuuteen, muuttumattomaan, niin silloin olemme aina "liikkeessä paikallaan" eli olemme pysyvä paikallaan oleva tietoisuus, joka on tietoinen kaikesta muuttuvasta eli "maisema tulee vastaan".

Tuo tuntemuksemme kertoo siitä, että emme ole enää sitoneet omakuvaamme, kuvitelmaamme erillisestä itsestämme, mihinkään muuttuvaan, vaan olemme aina paikallaan oleva pysyvä tietoisuus, ja tämä hävittää myös kuvitelman erillisestä itsestä.

Sillä ei tietoisuuden näkökulmasta ole väliä, mistä muuttuvasta, tekemisestä tai tilasta on tietoinen.  Ne kaikki ovat tämän pysyvän tietoisuuden sisältöä.

Tämä myös hävittää kokemuksen erillisestä tarkkailijasta, koska ei ole enää mitään syytä olla kiinnostunut mistään erityisestä, muuttuvasta, koska tietoisuus, joka me olemme, on aina tietoinen siitä mitä on. Tarkkailijaa ei siis enää tarvita. Kun ”huoneessa on valot, niin taskulamppua ei enää tarvita”. Näemme sen mitä haluamme nähdä ilman erillistä huomiota – on jatkuva "huomioton huomio" kaikesta.

Toisin sanoen, kun kaikki on tässä, niin mitään ei puutu ja siksi kaikki on hyvin. Ja tästä "kaikki on hyvin" kumpuaa sitten tyytyväisyys ja onnellisuus elämään ja ilo ja mielekkyys tekemiseen. Tekemisestä ja olemisesta tulee yhtä ja samaa "tapahtumatonta tapahtumista".

Kiitos!