Uuteen aikaan ja elämään

Kun elämämme perusta ja me muutumme, niin elämämme ja maailma muuttuvat. Jos tarve, halu ja jopa addiktioksi asti edennyt riippuvuutemme ”kuolleesta tavarasta” ei vaihdu ”elävään elämään”, niin emme löydä aidosti uutta.

Aidosti uusi syntyy vain uudelta perustalta.

Miten nyt tarvittava elämänmuutos voisi tapahtua?

Talous, yritykset ja julkinen valta keskittyvät nyt talouden ja yritysten pelastamiseen koronapandemian hoitamisen lisäksi. Se on luonnollista toimintaa niiden toimesta enkä usko, että talous ja yritykset itse voisivat koskaan vähentää omaa toimintaansa, jotta voisimme vastata ilmastonmuutoksen ja luonnontuhon asettamaan uhkaan ellei siihen ole pakkoa - joko yhteiskunnan tai kansalaisten toiminnan luomaa pakkoa.

Aivan samoin en usko, että poliittinen järjestelmä muuttaisi omaa toimintaansa radikaalisti ja antaisi vallan pois esimerkiksi osallisuusyhteiskunnalle ja kansalaisille. He haluavat vahvistaa omaa valtaansa aivan kuten talous haluaa vahvistaa omaa talouttaan ja valtaansa. Jäljelle jäävät vain valistuneet kansalaiset, jotka alkavat elää toisin, tuovat sen näkyville ja luovat uudet toimintamallit. Hidas tie, mutta mielestäni ainoa mahdollinen - tosin täysromahdus voi tuoda joitain muita ratkaisuja myös.

Ja tämä sama koskee myös "itseä" eli erillisyyden luomaa omakuvaamme, egoamme, minäämme, jota itseksemme kutsumme. Se ei luovu omasta vallastaan suosiolla, vaan elämän tulee se siihen pakottaa.

Lopulta tarvittavan muutoksen elämäntapaamme tuo se, että elämän oma evolutiivinen prosessi ja välttämättömyys nostaa ensin yksilöllistä ja sitten kollektiivista tietoisuuttamme ja avaa tien uusiin ratkaisuihin ja uuteen todellisuuteen, jota uudeksi ajaksi kutsumme.

Itse, yhteisöt, yritykset, talous, poliitikot - nämä kaikki pyrkivät todellisuudessa vahvistamaan omia asemiaan eivätkä ole tästä vallastaan halukkaita luopumaan yhteiseksi ja kaikkien eduksi. Ei ennen kuin tietoisuutemme on laajentunut ”itsestä elämään” ja elämäkeskeisyyteen, ja jonka perustana on todellisuustietoisuus eli se, että elämme tässä mitä on ja toimimme sen eli todellisuuden mukaisesti.

Tärkeää olisi, että tämä kehitys kohti elämäkeskeisyyttä käynnistyisi - sen ilmentymistä tosin joudumme vielä odottaman varmaankin jonkin aikaa.

Tämä on olennainen ymmärtämisen paikka - nykyinen elämän- ja maailmanmallimme ja siinä toimivat ihmiset eivät pysty - vaikka olisi tahtoakin - muuttamaan omaa agendaansa riittävästi ja luopumaan "omasta asemastaan ja vallastaan". Vain jokin radikaali tai traumaattinen elämäntapahtuma, joka pakottaa meidät muutokseen, voi sen tehdä. Silloin sitä ei kysytä tältä "itseltä" - oli se sitten yksilö, yhteisö, yritys, järjestelmä tai muu luotu rakenne.

Meneillään oleva koronapandemia voisi tällainen elämäntapahtuma olla. Olennaista ei ole se, että pyrimme siitä selviytymään ja pelastamaan mahdollisimman monta ihmishenkeä, mikä on tietenkin luonnollista ja tarpeellista, vaan oleellista on se minkälaiseen maailmaan haluamme palata tämän kriisin jälkeen vai haluammeko luoda uuden paremman ja kestävämmän maailman. Heräävä elämäyhteisyyteen ja todellisuuteen perustuva tietoisuutemme voisi tämän halumme luoda uusi maailma herättää.